Lumo 11kk

Bertta ja Minä

 Olen saanut paljon uusia kavereita. Näissä yllä olevissa kuvissa riehun pitkäkarvaisen collien, Bertan kanssa. Hän on noin kolme viikkoa nuorempi kuin minä.

Ansu, Nella ja minä

 Tässä ovat portugalinvesikoira Ansu ja Stadyhoun Nella. Ansu on noin 2,5 vuotta ja Nella noin 5 kuukautta.

Roni ja minä

 Tapasimme Ronin kanssa lenkillä ja meistä tuli hyvät ystävät. Roni on myös suomenlapinkoira (mutta ei paimensukuinen niinkuin minä, vaan ihan "oikea" suomenlapinkoira) Roni on jo 8 vuotta, mutta ei sitä huomaa, kun hän on niin leikkisä.

Rakastan lunta ja talvea <3

En mää mitään kerjää ;)

Nää tassukarvat ovat kyl ihan lämpöset, mutta näihin tarttuu lumikokkareita...

I`m beautiful

Kieriskellään :)

Järven jäällä Nuuksiossa

Tänään täytän jo 11kk :)

Maaliskuu

En ole taas vähään aikaan ehtinyt kirjoitella, kun on ollut kiireitä. Nykyään olen oikea unelma koira ainakin mamman mielestä. Lenkeillä minua on alettu pitää metsässä vapaana ja tulen oikein nätisti kutsusta luokse. Minut on koulutettu pillille, eli kun mamma puhaltaa pilliin niin tulen luokse. Pillille olen pommin varma, ainakin silloin, kun muita koiria ei ole näkyvissä. ;) Olen nykyään myös aika rauhallinen. Hyvää alkukevättä kaikille! Tässä vielä kaunis kuva minusta:

Kevät aurinkoa

Hiihtolomailua

Mulla oli aivan ihana viikko, kun kaikki laumalaiseni olivat kotona. Päätimme lähteä mökille. Se on ihan super kiva paikka, kun saan juosta vapaana. Nyt olen kasvanut jo niin isoksi tytöksi, että pysyn nätisti lähellä, enkä lähde juoksentelemaan omille teilleni. Olenhan jo 10 kk!
  Laumalaiseni innostuivat laskemaan pulkalla ja suksilla. Se oli hauskaa touhua: Minä juoksin vierellä kun muut viilettivät pulkalla tai suksilla mäkeä alas. Siinä touhussa sain purkaa energiaa. Vähän ajan kuluttua väsyin ja aloin pureskella keppiä, enkä enään juossut joka kerta mäkeä alas, mutta silloin kun joku kaatui menin heti varmistamaan, että hän oli kunnossa. :)

 Olen saanut myös uuden kaverin. Hän on 4 kk ja hänen nimensä on Nella. Nella on rodultaan stabyhoun, se on hieman harvinaisempi rotu Suomessa. Ihan pirtsakka pikkuinen tyttö. Meistä on tullut tosi hyvät kaverit. Nella oli alle 3 kk, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Lisää Nellan touhuista voit lukea hänen omasta blogistaan painamalla tästä.

Moii! :)

Mökillä oli ihana ilma tällaiselle lapinkoiralle

Ihanaa, kun saa juosta järven jäällä!

Lumikuningatar :)

Nam keppi!

Mitääh, eiks tää muka oo sallittuu?! Ihan pieni kuoppa vain... ;)

Nella ja minä

 Hyvää Ystävänpäivää kaikille!Nyt minulla on jo parempi olo, kun korvatulehdus on mennyt ohi ja ihmiset eivät enään tunge korviini mitää mömmöä. Myös ensimmäiset juoksuni loppuivat, eikä tarvitse pitää enään pöksyjä jalassa ja saa taas olla vapaana. Ensi viikolla laumalaisillani on hiihtoloma, jolloin suunnitelmissa olisi mennä mökille. Sitä mestaa mä rakastan ihan yli paljon! Saan juosta vapaana sydämmeni kyllyydestä ja kaivella myyrän koloja. :) Joten ooikein ihanaa ystävänpäivää kaikille ihmisen parhaille ystäville, heidän omistajilleen ja tämän blogin lukijoille! <3

Eläinlääkärillä...

Korvani olivat punoittaneet jo jonkin aikaa, joten minua päätettiin käyttää eläinlääkärillä. Minulla todettiin korvatulehdus. Nyt laumalaiseni yrittävät tunkea korviini kaikenlaista mömmöä. Aamuin illoin pitää laittaa kahden viikon ajan korvatipat. Se sujuu vielä kohtalaisen hyvin, mutta kun kerran päivässä laitetaan korvienpuhdistusaine se roiskuu ympäri seiniä. Se haiseekin aika pahalle. :)
   Nyt olen jo paranemassa ja korvani eivät enään punoita. Vielä viikko lääkekuuria jäljellä...
 
Tähän loppuun pari kuvaa minusta:

Bonzai! Mä rakastan lunta!

Autoilu väsyttää...

Tyttöjen juttuja

Viime viikon tiistaina, kun menin ulos, hangella näkyi jotain punaista. Ekat juoksuni ovat alkaneet. Minä olen jo niin iso tyttö, 9kk 2pv. Laumalaiseni ovat odotelleet jo pitkään jouksujeni alkamista, kun muilla siskoillani on jo alkanut ja kun olimme näyttelyssä muut urokset olivat minusta erityisen kiinnostuneita. Juoksuhuosunikin ostettiin jo kuukausi sitten, kun perheeni jännitti, että alkaisivatko juoksuni heidän lomamatkansa aikana, kun olin hoidossa Tampereella.
   Nyt aloin ihmetellä, että mitkä ihmeen housut minun piti laittaa jalkaa?! No, onhan noi ihan ok, mutta ne haittaa mun nuolemisoperaatioita, kun pitäähän mun olla siisti. Mähän oon sentään Lumikuningatar. ;) En minä niitä housuja ole yrittänyt poiskaan repiä, kun olen niin kiltti tyttö.
  Nyt juoksuni ovat kestäneet viikon ja käytöksessäni ei ole tapahtunut hirveästi muutoksia paitsi, että aina ei maistuisi ruoka, mutta tulen ainakin vielä hyvin kutsusta luokse (tai pillistä) ja otan kontaktia.

Tässä on nyt nää mun hienot housut

Tässä olen minä...

...ja tässä on emoni Dixi. Eikös me aleta näyttämään samoilta?

Ensimmäiset näyttelyni Turku Top Dog Show 20.1.2013

Lauantaina päivää ennen näyttelyä, kun oli -28 astetta pakkasta minulle kävi pieni onnettomuus. Kun olin meidän pihalla, jossa on rautaiset pyykkiteline tangot, niin nuolaisin vahingossa tankoa ja kieleni jäi siihen kiinni. Ennen kuin mamma ehti tehdä mitään olin jo kiskaissut kieleni irti tangosta. Auuu, se sattui! No, siitä tuli verta, päällimmäinen nahka jäi koristeeksi pyykki tankoon ja sen jälkeen annoin vähän hillitympiä pusuja, mutta kyllä minä selviän. Se on jo onneksi parantunut melkein kokonaan.

    Näyttelypäivän aamuna aloin vähän ihmetellä, että miten kaikki ovat jo viideltä pystyssä. Kuuden maissa lähdimme jo ajamaan kohti Turkua täältä Vantaalta. Salon kohdilla pysähdyimme pissalle ja sain aamuruoan. Näyttely paikalla piti olla noin tunti ennen kehän alkua, eli klo 8.30.
    Menin siis ihan ensimmäisiin näyttelyihin. Olen nyt tasan 9kk ja näyttelyssä ikäraja on 9kk, koska siinä ei ollut pentuluokkaa, joten olin ihan nuorimmasta päästä.
    Kun pääsimme perille, niin en malttanut olla paikoillani. Siellä oli tuhansia koiria, pienen pienestä jättiläismäisiin koiriin. Kun pääsimme suomenlapinkoirien kehän luokse minä rauhotuin vähän, kun näin kennelistä tutun leikki-tädin.
   Saimme siinä odotella aika kauan, kun urokset olivat tietysti ennen narttuja. Kun tuli minun vuoroni niin menin ihan kiltisti kehässä. Sain tulokseksi keltaisen nauhan, joka tarkoittaa hyvää. Tuomari oli ruotsalainen, kun näyttelykin oli kansainvälinen. Arvostelu tuli ruotsiksi ja sitä sitten kovasti yritettiin kääntää. Minulla oli kuulemma liian pitkä selkä, paimensukuisellahan pitää olla ja minähän olen. Meitä ihania paimensukuisia lapinkoiria vertailtiin niihin "puhdas rotuisiin" suomenlapinkoiriin.
   Kivaa oli ja menisin kyllä toistekkin. :)

Minun kieleni :(

Kehässä

Kehässä

Nätisti ravasin :) Takana Villi-Joikhu Sulolilja "Lilli"