PEVISAssa

Kasvattaja kennelini Villi-Joikhu ja toinen kenneli nimeltään Puuratar (minun isäni kasvattaja kenneli) järjestivät joukko tarkastuksen eli pevisan. Siellä minulta kuvattiin koko paketti silmät, polvet, lonkat ja kyynärät. Syynä tähän on siis, että kun sijoitusnarttunen olen niin minua on tarkoitus joskus tulevaisuudessa käytttää jalostukseen ja sen takia minut piti kuvata.
  Aamulla ihmettelin kun ruokaa ei kuulunut ja lenkillä ei tullut palkaksi herkkuja, vaikka kuinka nätisti vierellä tassuttelin ja otin kontaktia.
  Iltapäivällä ajoimme Helsingin Mevettiin ja kun astuin sisälle näin paljon ihania paimesukuisia lapinkoiria, joiden kanssa olisin hurjan mielelläni mennyt leikkimään. Yhtäkkiä minulle laitettiin silmätipat ja näköni sumeni.
  Sitten huomasin emoni Dixin ja veljeni Hukan ja Ukon, jotka nukkuivat omituisesti, eivätkä heränneet tervehdykseeni.

Dixi-mami ottaa rennosti

Ukko (Villi-Joikhu Lumiukko) juuri nukutettu

Hukka (Villi-Joikhu Lumituisku) heräilemässä

  Hetken päästä minut nostettiin pöydälle ja katsottiin silmät, jotka olivat ok. Sitten tassuuni iskettiin nukutuspiikki. Kävelin ihan reippaasti omalle paikalleni ja en millään meinannut nukahtaa. Kun olin viimein nukahtanut ehkä jonkun 10 min päästä joku koira haukkui ja nostin päätäni, vaikka olin ihan kanveesissa.

En millään meinannut nukahtaa, vaikka jalat tärisivät

Viimein nukahdin

  Kun minut oltiin kuvattu minulle annettiin herätyspiikki. Dixi-mammaltani kuvattiin vain silmät, joten häntä ei nukutettu, mutta hänelle meinattiiin myös antaa herätyspiikki! Emoni on kyllä aikamoinen viilipytty ja kaiken kukkuraksi Dixillä oli vieläpä juoksut ja kaikki urokset kuolasivat hänen perään ;)

Heräilemässä mamman vieressä <3

   Illalla otin aika rennosti ja nukuin. Kävin yli pienellä lenkillä ja kävelin kuin 15-vuotias mummo.
Seuraavana aamuna olin jo ihan reippaana ja kävin ihan normi lenkillä.
   Tulokseni:
silmät: ok
polvet: 0/0
kyynärät: 0/0
lonkat: A/A
Eli olin siis ihan täydellinen. :)

Hyvää kesää kaikille!

Pelastuskoiraharrastus - tutustumispäivä

Kävimme PLS:n eli Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran pelastuskoiraharrastus-tutustumispäivässä. Tapahtuma järjestettiin raunioradalla Helsingissä.
  Ensiksi kun pääsimme perille minut jätettiin autoon odottelemaan. Siellä minä kiltisti nukuin omaa vuoroani odotellen. Sillä välin meidän koiruuksien ohjaajille kerrottiin pelastuskoiraharrastuksesta. Ideana on siis etsiä ihmisiä raunioista tai etsiä metsästä. Suomessa tuo metsästä etsiminen on kyllä paljon yleisempää kun täällä päin ei ole maanjäristyksiä yms.
   Sitten pääsimme raunoille. Ensiksi näytettiin kokeneenmpien koirien kanssa mistä oli kyse. Osa ohjaajista meni piiloon ja koirien piti etsiä ne raunioista ja ilmoittaa haukkumalla. Kun koira oli haukkunut hän sai herkku-palkinnon.
   Sen jälkeen oli meidän tutustuja koirien vuoro. Aluksi kaikkien muiden koirien ohjaajat menivät kyykkyyn. Kun minut sitten päästettiin vapaaksi sain kierrellä ja mennä moikkaamaan kyykyssä olevia ihmisiä siitä sitten sain palkinnon. Hoksasin homman nopeasti: kyykyssä olevalta ihmiseltä herkku ja seisovilta ihmisiltä ei kannata edes pyytää. (Jos olisi oikea etsintä tilanne seisovat ja kävelevät ihmiset olisivat muita etsiöitä ja ensiapu ihmisiä.)

  Seuraavalla kerralla ihmiset menivät jo vähän vaikeampiin piiloihin. Löysin kaikki aika nopeasti. Sen jälkeen kun kaikki etsittävät ihmiset olivat löytyneet he kerääntyivät ympärilleni kehumaan ja rapsuttelemaan, siitä tiesin, että olin löytänyt kaikki, eikä enään tarvinnut etsiä.

    Tässä harrastuksessa ei kouluteta ainoastaan omaa koiraa vaan muiden koiria. Ohjaajan pitää olla kiinnostunut auttamaan ihmisiä ja kouluttamaan myös muiden koiria.
   Tämä homma tuntui minusta oikein mukavalta ja voisin tehdä tätä uudelleenkin. Toivottavasti löytäisimme jonkun kurssin jonne voisimme osallistua. Seuraavana edessä kyllä siintää toko-kurssi jonne olemme ilmoittautuneet. :)
   Ja aivan ihanaa kun tähän tutustumispäivään oli  ilmoittautunut myös rakas siskoseni Takku! Lopuksi saimme leikkiä vähän aikaa yhdessä ja se oli hurjan hauskaa!
Oikein mukavaa juhannuksen aikaa kaikille!

Takku ja minä

Vuosi sitten kotiin 8.6

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun tassuttelin uuteen kotiini. Perheenjäseneni olivat odottivat minua jo kovasti.
  Kun sitten viimein lähdimme kasvattajani luota minua hiukan pelotti. Vinguin autossa ja ihmettelin minne kaikki kymmenen sisarustani ja Dixi-emoni olivat kadonneet. Kun pääsimme kotiin kiertelin uutta ihmeellistä pihaa. Sen jälkeen menmme sisälle ja sain ruokaa. Söin aivan kaiken.

Sisarukseni pentuaitauksessa

Minä ja emoni viimeisen kerran ennen lähtöä uuteen kotiini

Autossa

Kotona

  Ensimmäisenä yönä itkin ja vinguin vähän. Uusi mammani nukkui vieressäni sängyssä ja minä nukuin lattialla tyynylläni. Kun aloin uikuttamaan mamma laski kätensä viereeni, mutta ei se siinä kauan pysynyt kun aloin leikkiä ja nakerrella sitä. Lopulta nukahdin.

Ensimmäinen ruokani

  Seuraavana aamuna herätin koko perheen viideltä. Minä pääsin ulos pissalle ja sain ruokaa. Sen jälkeen aloin leikkimään uusilla leluillani.

Lemppari leluni: vinkuva koira

   Tutustuin myös pihamme muihin asukkaisiin; naapurin kissaan ja siiliin. Kun näin kissan menin heti ensi töikseni tutustumaan siihen. Tökkäsin kuononi kissan nenää vasten. Kissa oli vähän ihmeissään, että "mikäs tuo nyt sitten oikein on ja mitä ihmettä se tekee minun pihallani?!".
  Siiliäkin olisin halunnut käydä moikkaamassa, mutta minua kiellettiin siilin piikkipanssarin vuoksi.

Naapurin kissa oli minua isompi

<3

 Kesäloma <3
Ihanaa, kun alkoi kesäloma, niin minun ei tarvitse olla päivisin yksinään. Täällä on kyllä minulle hiukan liian kuumailma. Päivääni kuuluu näin helteellä aamulla aikaisin aamulenkki, päivällä lepäilyä ulkona varjossa tai uimaan opettelua ja myöhään illalla iltalenkki.

Aamulekillä läheisellä koskella

Lempipaikallani pihassamme katselemassa ohikulkijoita

 Kävimme läheisellä koirarannalla kokeilemassa uimista. Käyn itse hakemassa herkun tai jonkin kivan lelun tai kepin vedestä, mutta en itse uimaan ole mennyt. Mamma vähän auttoi ja kantoi minut veteen ja uin sieltä pois. Ihan hyvin osasin uida, enkä läiskyttänyt vettä.
   Harmi, että meillä ei ole vielä uinti-kuvia, mutta jos menemme tänään taas käymään koirarannalla niin yritetään ottaa niitä.
  Oikein hyvää kesälomaa kaikille!

Veneilyä

Kun kävimme mökillä tänä vuonna ekaa kertaa menimme sinne veneellä. En ollutkaan ollut veneessä sitten viime kesän. Pelastusliivini näyttivät tosi pieniltä verrattuna viime kesään. Koko on kyllä 10-25kg joten pinnalla niillä ainankin pitäisi pysyä. Veneily oli yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Minä niin rakastan sitä ja vielä enemmän sitä, kun pääsen juoksemaan mökillemme saareen.

Odotan veneeseen pääsyä

Pitää maistaa...

...ja...

...haistaa.

Ekaa kertaa tänä vuonna mökillä...

...ja ekaa kertaa ikinä mökillä (8vk)

Pääsin mökille juoksemaan...

...ja pyöriskelemään. :)

Toukokuu

Tänään sain leikkiä noin 1-vuotiaan pitkäkarvaisen collien Bertan kanssa. Meillä oli tosi hauskaa. Riehuimme jotain 5 tuntia ja olen vieläkin ihan poikki.

Et saa kiinni!

Tuli vähän kuuma, niin päätin istua tähä ojaan

  Viime viikolla rakentelimme agility esteitä. Minulle tehtii A-este ja puomi. Aluksi menin vähän varovasti, mutta parin kerran jälkeen siihen saatiin varmuutta. Nyt on taas sellainen aika, että en jaksaisi keskittyä ja minua on vaikeampi motivoida. En saa juosta nyt metsälenkilläkään vapaana, kun olisin heti lähtemässä omille teilleni. Kyllä tämä menee kohta ohi.
   Käytiin myös katsomassa hevosia läheisellä tallilla. Hevoset olivat kovin uteliaita ja tulivat katsomaan, että "mikäs kumman otus tuo on?". Vähän säikähtelin hevosten äkkinäisiä liikkeitä, mutta kävin nuuhkimassa ja koskettamassa niitä turpaan.

Uusi kaverini

Hyvää äitienpäivää!

Käytiin Äitienpäivänä mökillä ekaa kertaa tänä vuonna. Minä niin rakastan mökkeilyä! Saan juosta vapaana ja kaivaa kuoppia. Paitsi en saanut olla paljoa irti, kun on lintujen pesintä aika ja en mä oikeesti niitä kuoppia saa kaivaa... Mutta teen sitä salaa. Ihme kyllä, että minä aina paljastun.

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti Dixi-äidilleni!

Lähdimme sitten yksi päivä mökillä ollessamme lenkille järven toiselle puolelle, missä emme olleet ikinä käyneet. No, tietenkin eksyimme. (Mamma on niin "hyvä" suunnistamaan ja on vielä partiolainenkin) Harhailimme sitten umpimähkään sinne tänne ja kävimme kysymässä yhdestä talosta, että miten pääsemme takaisin. Ei me oltukkaan kuin 4km päässä sieltä, missä meidän olisi pitänyt olla. Pääsimme sitten onneksi loppujen lopuksi takaisin mökille. ;)
    Meikälikka uskaltautui kastelemaan jo vatsansa, kun viimekesänä en vielä uskaltanut kuin hipaista tassullani vettä. Kyllä minusta vielä uimari tulee.